Adventure Racing World Championships - Expedition Africa kisaraportti

Adventure Racing World Championships - Expedition Africa kisaraportti

Pitkä oli kisa ja niin on myös raportti. Ajat on noin aikoja ja sen mitä GPS-seurannasta on saanut ulos. Kuten kisaa seuranneet muistavat, meidän GPS hyytyi rastille CP35 eikä meidän GPS siis toiminut tuntien 50h-100h välissä. Todella harmittavaa myös sen takia että väliajat, edes suuntaa antavat jäivät puuttumaan.

MM-kisat otettiin joukkueen kanssa tavoitteeksi viime vuoden Espanjan EM-kisojen jälkeen, kun ARWS-sarjan ja MM-kisojen johtaja Heidi Muller vakuutti tiimille, että Etelä-Afrikka on todella uniikki kisa ja vastaavaa spektaakkelia ei ole tulossa hetkeen.

Tiimi: Lauri Heinaro, Kaisa Saarimaa, Arttu Pulkkinen & Lauri Hollo

Kisakausi rakennettiin MM-kisojen ympärille. Tavoite oli kisata samalla porukalla koko kausi, eli ulkomaan kisat ja Suomen kisoja. Kuitenkin Jerryn loukkaantunut polvi esti suunnitelman ja joka kisassa kaudella oltiin eri joukkueella liikenteessä, kuitenkin ydinporukka Hollo, Heinaro & Kaisa aina viivalla.

MM-kisoihin saatiin neljänneksi jäseneksi Arttu Pulkkinen. Artun kanssa oltiin käyty aikaisemmin lenkillä yhdessä ja aikaisemmat suoritukset Suomen kisoissa vakuuttivat, että kyseessä oli varma ja tasainen seikkailu-urheilija. Kesällä teimme porukalla kaksi noin 8 tunnin reeniä porukalla ja ennen kisaa pidimme muutamat etäpalaverit varusteiden ja taktiikan optimoinnista.

Kisajärjestäjät julkaisivat osuusluettelon noin kaksi viikkoa ennen starttia ilman matkoja tai aikoja, eli käytännössä tiedettiin vain osuuksien järjestys. Ulkomailla kisaaminen on ihan oma lukunsa, kun varusteita tarvitaan niin valtavasti mukaan. Nyt ennen kisaa hankittiin tiimille omat kajakkinpenkit ja paljon pientä tilpehööriä kisaan. Kisaruuat tuotiin pitkälti Suomesta, mukaan lähti huimat 12 kg NOSHT:n Jolloksia ja NOSHT urheilujuomaa, sekä pari kiloa Kuivaliha Kundin kuivalihaa ja Tactical Foodpack retkiruokia huoltoihin ja pitkille trekeille. Team median extra -laukkuun saatiin pakattua myös NOCCO:ja. Joukkueen 23kg tiimikassi olikin täynnä ruokaa menomatkalla.

12.10. tavattiin lentokentällä koko porukalla, joukkueen lisäksi mukaan lähti siis jo mainittu team media, eli Harri Hollo ja Jerry Aunula. Olimme lentokentällä pieni nähtävyys kuuden pyöräboksin ja seitsemän suuren laukun kanssa. Lentoreitti alkoi 6,5h lennolla Helsingistä Dohaan. Välilasku oli 7h, joten vietimme yön Dohan kentällä, paitsi Heinis ja Jerry, jotka lähtivät pikaiselle turisti seikkailulle Dohan yöhön. Seuraava lento Doha-Johannesburg kesti vajaat 9h ja Etelä-Afrikan sisäinen lento Johannesburgista Port Elizabethiin kesti 1,5h. Port-Elizabethiin saavuttua osa tiimistä matkusti 2 tunnin bussilla ja osa vuokra-autolla Cape St Francikseen. Keli oli todella myrskyinen ja pimeä tehden siitä stressintäyteisen ajokokemuksen ja ensikosketuksen vasemmanpuoleiseen liikenteeseen Afrikkalaisessa liikennekulttuurissa. Kokonaisuudessaan menoreissu kotiovelta resorttiin kesti vajaat 40 tuntia. Suurin ihme oli, että kaikki laukut saapuivat perille. Resortilla painuttiin suoraan pehkuihin.

14.10. Pyörät kasaan ja lenkille, jonka suurin yllätys oli, että kaikki toimi eikä mitään vaurioita tullut pyöriin paitsi Team Median Harrin pyörään, joka oli lennolla ottanut ihan kunnolla osuman etukiekkoon. Kävimme myös ensimmäisen kerran paikallisessa ruokakaupassa hankkimassa mm karkkia, keksejä ja vettä. Heinis osti nyös ison täytekakun kun halvalla sai. Samalla reissulla hankittiin myös paikalliset SIM-kortit puhelimiin ja kisan aikaiseen turvapuhelimeen. Paikallisilla SIM:meillä turvattiin aktiivinen yhteydenpito kotimaahan.

15.10. Aamusta lähdettiin testimelontaan kanaaleille jossa meloimme noin tunnin ja säädimme kajakin penkit oikeisiin mittoihin. Melonnan jälkeen nautittiin paikallisella melontaklubilla pizza. Itsessä melonta tuntui todella vahvalta. Olen läpi kesän melonut noin 2 tuntia viikossa ja se on näkynyt, lisäksi Pauliinan kanssa tehdyt pidemmät melonnat Lappeenrannassa ovat nostaneet melonnan voimatasoja. Resortilla on muuten hyvä aamupala ja muutenkin ruoka hyvää. Päätin kuitenkin jättää merenelävät kisan jälkeiseen aikaan ja pääasiassa tuli syötyä pasta of the day eli lohipastaa.

16.10. Oli lepäilyä ja kamojen pakkailua. Ruokia passitettiin 5 h pusseihin, ja kaikkineen tehtiin noin 140 h edestä ruokapusseja. Päivä kului myös resortilla moikaten tuttuja ja pyöräboksien painoja optimoinnissa, pyöräboksiin eikä kajakki kassiin saanut laittaa ruokaa ja kaikkien boksien paino oli rajattu 25 kg. Omaan pyöräboksiin tuli pyörä, iso kasa LUMONITE:n akkuja, osa pyörän huoltotarvikkeista ja koko kisan vaihtovaatteet eli kahdet housut, kaksi paitaa ja 8 paria sukkia ja näin olikin jo 25 kg täynnä.

17.10. Pidettiin avajaiset ja lippuparaati paikallisella golf -klubilla. Tunnelma afrikkalaisine tansseineen oli upea. Täällä saatiin myös Pekka Sorjonen ja Olli-Pekka Holttinen meidän kanssa samaan kuvaan. Avajaisissa saimme reittikirjan, jossa oli osuuksien pituudet, mutta ei aika-arvioita. Avajaiset olivat todella hieno kokonaisuus. Mielenpainuvin hetki oli, kun jokainen edesmennyt seikkailu-urheilija sai kunnianosoituksen.

Avajaisten jälkeen aloimme Jerryn kanssa optimoimaan osuusaikoja ja laskemaan niitä omaksi iloksi, sillä seuraavana aamuna saisimme tarkat ajat. Illalla pakkasimme myös kajakkikassiin melat, liivit, penkit ja paksut kuoritakit, mutta emme pakanneet sinne ruokaa tai juomaa ohjeiden mukaan.

18.10. Aamulla 7.00 oli kisainfo, jossa kerrottiin tarkat osuuspituudet. Olimme optimoineet ajat yllättävän lähelle oikeita. Aamupalan jälkeen pakkasimme pyöräboksit ja jonotimme niiden luovutusta. Boksit punnittiin ja niissä ei saanut olla yhtään ylimääräistä grammaa. Punnituksen aikana otin omasta boksistani pois juoksusauvat, jotta se menisi alle 25 kilon painorajan. Jos puntarilla on 10 grammaa liikaa, sekin piti poistaa sillä 25000 g oli luku joka hyväksyttiin.

Sen jälkeen pakkasimme huoltolaatikoihin A&B ennakkoon pakatut ruokapussit. Tarkkojen optimointien jälkeen mukaan mahtui kaikki ruuat ja vaihtosukat. Mikään muu ei bokseihin pakattu. Huoltolaatikot luovutettiin illalla 18.00. Sen jälkeen kävimme uimassa meressä, söimme pastaa kämpillä ja menimme nukkumaan.

19.10. Herätyskello soi 4.00. Kisakamat päälle, säilytykseen laukut ja 5.00 bussiin. Noin kahdeksalta olimme TA1:llä, jossa kokosimme pyörät ja luovutimme tyhjät pyöräboksit kuljetukseen. Meillä oli vähän extra varusteita repussa, joita jätimme pyöräboksiin. Emme uskaltaneet ottaa paljoa extra kamaa mukaan, sillä emme tienneet, saisimmeko lisätä tavaraa bokseihin vaan worst case joutuisimme kantamaan niitä koko ekan legin. Lisäksi TA1:llä saimme ensimmäisen osuuden kartat. Kisan erikoisuus oli, että karttoihin piti joka TA:lla piirtää rastit mastermapista ja sitten muovittaa kartat.

TA1:llä oli myös Team media saanut oman kartta- ja roadbook kokonaisuutensa. Kuulemma nyt löytävät vaihtopaikoille ja pääsemme tarinoimaan raporttia raporttia myös heille, ja tietysti kotijoukoille.

Leg 1 TREK 56km +1238m:

Kisan startti oli odotettu hetki, vuoden projekti huipentuisi tähän hetkeen. Samalla myös vuosien unelma, vuodesta 2017 on tullut seikkailtua ja koko ajan on ollut isona unelmana startata MM-kisoissa. Heti alkuun 300 metriä verttiä ja ensimmäinen lippu mäen päältä. Alamäkeen hölkällä, tässä kohtaa 109 tiimin letka jakautui kahtia. Vilkaisu kompassiin ja oikean puoliseen letkaan. Tässä kohtaa ensimmäisen piikkilanka-aidan läpi, kisassa mentiin varmaan 200 eri aidan yli, ali tai läpi. Noin 1 tunnin kuluttua startista SAFAT ja TikiTour juoksivat ohi ja yllätyimme, kun he olivat tehneet heti alkuun virheen. Osuuden alku oli suhteellisen selkeää suunnistusta, kuumuus noin +30 astetta hidasti ja totesimme, että Suomipoika tummuu kuumuudesta.

Vettä otettiin muutaman kerran vesialtaista ja filtteröitiin vesi, jotta heti kisan alusta ei tulisi paskatautia. 30 kilometrin trekkailun jälkeen tultiin meren rantaan, jota juoksimme noin 25 kilometriä. Pimeyden laskettua tultiin joenrantaan, jossa odotti yöuinti. Lähdin uimaan ja virta meinasi viedä mukanaan. Onneksi vähän matkan päässä jalat yltivät pohjaan ja olin noin 200 metrin päässä tiimistä. Tiimi hiekkasärkälle ja totesimme, että uin kärjessä ja kun reitti selvä, muut seuraavat. Uinnista selvittiin ja aavikolle. Aavikolle selkeä polvisuunta ja seuraamaan muiden jälkiä. Rasti löytyi helposti ja uinnin kautta TA1. Osuus kesti meiltä 11 tuntia.

Leg 2 MTB 181km, +2421m, kisaa takana 11h

TA1 suunnitelma oli selvä, Arttu fiksasi omat rakot, Heinaro hoiti rakot, Kaisa teki kaikille Tactical Foodpackit, itse vaihdoin vaatteet ja lähdin suoraan kartoille. Karttoihin meni joka huollossa 30 minuuttia - 1 tunti, mutta tähän oli pistettävä aikaa, jotta kaikki tulee tehtyä tarkasti. Tarkistin jokaisen kartan kolmesti, ettei mikään rasti ole väärin tai mitään tietoa ei unohdu kartoista. Tärkeää hommaa, sillä ranskalainen 400Team hävisi MM-hopean väärän rastipisteen seurauksena.

Huollossa meni aikaa noin 50 minuuttia, todella hyvä huolto, tehokas mutta rauhallinen. Letka kasaan ja ajamaan ja Lumonitet (Navigator 2) valaisemaan hiekkatietä. Letkassa ajamisessa oli haasteena lähinnä suuret kuopat tiessä ja jatkuva nimismiehenkihara, mutta koko ajan eteenpäin. Otettiin tiimejä kiinni tasaisesti.

Osuus tuntui etenevän hyvin, muutamia rastia kylillä leivottiin vähän, koska kartta ja kylä eivät täsmänneet ja rastin A4 ei ollut selkeästi esillä. Ympärillä pyöri noin 10 tiimiä. Tasaisella lyötiin isku päälle ja mentiin ison ryhmän ohi. Pitkä nousu vuorella ja vuoren huipuilla kapeita hiekkateitä ajeltiin. Aamun tullessa noin 7.00 Heinaro pyysi 15 minuutin unta, koska nukutti ja suunnistuksen seuraaminen oli haastavaa. Tienposkeen porukka ja pitkäkseen. Itse en saanut nukuttua, mutta huolsin jalkoja ja välppäsin kaikki varusteet kuntoon loppuosuudelle.

Pitkässä laskussa kohti tasankoa oma takarengas jäi tien railoon, sain sen ylös, mutta eturengas lähti alta ja tien reunaan eturengas ja tangon yli voltilla puskaan, jossa kypärä edellä kiveen, olisi voinut käydä pahasti, mutta kypärä halkesi ja pari pintanaarmua ei muuta. Matka jatkui verta putsaten ja vähän oloa tunnustelle.

Lämpötila oli noussut päivän myötä tasangolla yli +35 asteeseen joten selvää oli, että kuumuudesta tulisimme kärsimään vielä edessä olevat tasangon 60-70 kilometriä. Artulla alkoi olla lieviä lämpöhalvauksen oireita, ja muutamat tauot varjossa ja vedessä maaten piti pitää. Noin 5 kilometriä ennen TA2 Kaisa pysähtyi pieneen lämpöhalvaukseen. Vedet olivat melkein loppu, mutta Kaisa sai kaikilta loput vedet ja otin itse Kaisan repun ja matka jatkui. 1 km ennen huoltoa ostimme kaupasta kolaa, vettä ja jäätelöitä ja jatkoimme TA2:lle.

TA2:lla Team media oli järjestänyt yllätyksen. Minulla kun oli synttärit juuri tuona päiväni joten siellä laulettiin ja jollekkin toimittajalle kerroin joukkueen suorituksesta. Kakkua ei ollut. Joku vapaaehtoinen kyllä sanoi että maalissa hän tarjoaa kakkua.

TA2:lla mieltä vaivasi myös haljennut kypärä mutta onneksi monen neuvottelun jälkeen sain järjestäjiltä uuden kypärän. Järjestäjät olivat etsineet sen eräältä Team Median edustajalta.

Pyörät bokseihin, uudet kartat kopioitavaksi. Oma fiilis oli allapäin, vaikka oli synttärit ja vaikka kisa oli vasta alussa, johtuen siitä että ei ollut paras mahdollinen kulku joukkueella. Jatkossa tämmöistä ei saa päästää tapahtumaa ja tasainen vire on pidettävä yllä koko ajan. Koska kaikilla on haastava hetki TA2:lla, päätimme nukkua 1 tunnin. Käytiin myös nopeasti kylmässä suihkussa viilentämässä kropan lämpöä. Niin ja ostettiin myös syötävää urheilukentän kanttiinista (en kyllä muista että mitä ostettiin Tacticalin lisäksi).

Leg 3. Trek 80km, +3112m, kisaa takana 30h

Heti osuuden alkuun, muutama sata metriä TA2:lta lähdön jälkeen Kaisa oksensi kaiken huollossa syödyn kadunvarteen. Tämä lähinnä huolletti Team Mediaa joka lähti kameroineen ottamaan muutamia kuvia kaupungin kaduilla liikenteen seassa kisaavasta joukkueestamme. Tiesin kyllä itse että Kaisa saisi nopeasti energiat takaisin. Kaupungista sitten suoraan noin 1000 metrin nousuun, jossa pummattiin vähän polkua noin 20 minuuttia, mutta lopulta oikea ura löytyi alle. Ylhäällä rinteessä pummattiin noin 45 minuuttia johtuen monista poluista, joita ei ollut kartassa. Lopulta löytyi myös oikea polku ja lippu. Tässä kohtaa ympärillä pyöri noin 5 tiimiä.

CP29 eli laskeutuminen. Aloin olla itse aika pihalla väsymyksestä, joten tehtiin todella tyhmä reitinvalinta rastille. Hävittiin tällä 1,5 tuntia. Itse laskeutuminen oli erittäin hieno, 50 metrin korkea vesiputous, jonka viertä laskeuduttiin. Seuraavaa rastia CP30 pummattiin vähän, koska ei ollut ihan selvä, missä kohtaa rasti oli.

Matka jatkui ja todettiin, että jossain kohtaa olisi pakko nukkua. Itse aloin olemaan aika väsynyt, sillä TA:lla en ollut saanut kunnolla nukuttua. Taas pikku pummi 30 minuuttia ja oikealle polulle. Vuoren rinteellä vesisäiliön takaa löytyi suojaisa paikka nukkumiseen. Bivakit esiin ja 20 minuuttia unta pusseissa. Itse sain nukuttua koko 20 minuuttia, mutta Kaisa paleli koko 20 minuuttia eikä saanut nukuttua. Lähdettiin laskeutumaan vuorilta. Itse tein lyhyitä vetoja, jotta heräisin. Juoksin 200 metriä, nukuin 1 minuutti ja juoksin 200 metriä. Tätä toistin 6 kertaa ja sain vireyden takaisin. Aamulla pidettiin 5 minuutin tauko, jossa kuorivaatteet pois ja jalkojen huoltoa.

Unen jälkeen Heinaro alkoi valitella vanhaa juoksijan polvea ja vammaa siinä. Samalla Artun rakot pahenivat, mutta Arttu eteni sauvoilla erittäin hyvää vauhtia. Pidettiin muutamat jalkojen huoltotauot ja koitettiin saada asioita kuntoon. Seuraavaksi taas pikku pummi 30 minuuttia, kun menin suunnalla väärälle huipulle Caynosiksen suunnistajan kanssa. Vuorilla kun oli sankka sumu ja näkyvyys maks 10 metriä, oli vaikea saada kiinni, missä on ja missä mennään.

Huipulta alaspäin tultaessa ja rastia CP33 lähestyttäessä tuli selväksi ettei Heinaron polvi kestä yli 140km edessä olevaa trekkaamista ja kisaan tulisi keskeytys… Itseäni harmitti mutta pakko oli pysyä positiivisena joukkueen takia. Puhelin repusta esiin ja soitto järjestäjille ja Team Medialle. Pienen keskustelun jälkeen saimme järjestäjien kanssa sovittua 10km päähän eli rastille CP35 noudon. Kuulemma järjestäjät tulevat siis hakemaan Artun ja Heiniksen jossain vaiheessa ja siihen saakka pitää odottaa eikä joukkue siis saa jatkaa ennenkuin keskeyttäneet ovat virallisesti järjestäjien kyydissä. Tässä kohtaa sovittiin että lähdetään Kaisan kanssa eteenpäin katsomaan missä auto on ja jos auto voisi hakea jo lähempää Artun ja Heinaron. No saavuttiin sovittuun paikkaan ja jäätiin odottamaan. Noin 30min päästä Arttu ja Heinaro saapuivat myös. Kävellessämme kahdestaan tiedustelukärjessä Kaisa kysyi että lähdenkö suunnistajaksi hänelle loppuradalle ja olin heti mukana, ei turhaa matkustettu Etelä-Afrikkaan.

Viimeisen vuorokauden alueella oli satanut todella paljon ja myöhemmin kuulimme Team Medialta että monella median edustajalla oli ollut isoja haasteita autoillessa ja erittäin liukkaiden teiden takia medialta oli lopulta kielletty liikkuminen CP35 ja sillä alueella olevilla teillä. Koska kaikkineen tässä keskeytys - nouto järjestelyissä meni melko paljon aikaa, päätimme Kaisan kanssa siirtyä myös TA6:lle josta Team Media nappasi meidät kyytiin TA3:lle. Tässä vaiheessa väliin jäi siis rastit CP36 - CP40. Lopulta oltiin TA3:lla ja Arttu ja Heinaro lähtivät majoitukseen ja minä&Kaisa suunnattiin kohti Boksia A. Kamat kasaan, uudet kartat eteen ja syömään parit burgerit TA3 ravintolasta ja nukkumaan 4h ajaksi. Herätys soimaan 2.30 jotta olemme kajakeilla 5.00 kun Dark Zone loppuu. Sain myös ruotsalaiselta Greener Adventurelta uuden Lumoniten kiinnikkeen laina kypärään. Lumoniten tiimit tekevät aina yhteistyötä! Me puolestaan annettiin heille Kuivalihakundin herkkuja. Samaisen tiimin kanssa tuli myöhemmin mentyä samaa matkaa muutamat pätkät, hekin kun etenivät vajaalla joukkueella.

Arttu ja Heinis sekä Team media jäivät TA3:lle odottamaan päivän vaikenemista. Lopulta olivat saaneet (kuulimme tämän TA7:lla) että Arttu ja Heinis olivat saaneet taksin resorttiin ja Team media oli ajanut reilun 300km yhden vuoriston kiertäen seuraavalle eli TA7:lle.

Leg 4,Trek 10km, +150m, kisaa takana: 64h

Selkeä 10km välisiirtymä melonnan alkuun ja pelkkää isoa polkua parin rastin kautta. Osuuden suurin yllätys oli TikiTour, joka juoksi kahdella jäsenellä varmaan alta 6min/km vauhdilla meidän ohi. Myös meillä oli hyvä jalka reippaaseen kävelyyn.

Leg 5, Melonta 65km, kisaa takana 67h

TA4:llä odotti kajakkikassi. Yritimme pakata kaikkea tavaraa mukaan, mutta tajusimme, ettemme saa omia ja Heinaron ja Artun tavaroita mukaan millään. Onneksi ruotsalaisten kuvaaja Otto Norin nappasi extra melat ja liivit sekä yhden kassin varusteita. Ei muuta kuin kohti koskia ja kylmää melontaa.

Tokassa koskessa ympäri ja uimaan varmaan +10 celsiusasteen veteen. Ilmakin oli noin +15 celsiusastetta, joten todella kylmä tuli, kun pakkasimme tavaroita uudestaan joen rannalla.

Pari kilometriä päästiin eteenpäin ja kaaduttiin taas. Kajakkikassi kajakin edessä heilui liikaa ja tippui vähän kyydistä, mikä johti kaatumiseen. Kolmannen kaatumisen, tällä kertaa puhtaasti taidon takia, jälkeen pakatiin koko botski uudestaan. Muutamat varusteetkin tippuivat kyydistä, joten tavaraa oli sitten tällä järjestelyllä vähemmän.

Kajakkikassi ihan tyhjäksi ja Kaisan penkin taakse ja extra sisältö isoon kuivapussiin kiinni, joka oli kajakin takana jossa oli meidän reput. Nyt homma alkoi kulkemaan hyvin

Kylmä oli, mutta juuri ja juuri tarkeni. Koskia laskettiin tasaisesti ja neljä kertaa piti rantautua ja kantaa kajakkia. Osuudella oli neljä pakollista kantoa. Hienoin osuus ikinä! Loppu 10 kilometriä tasaista järveä huoltoon.

Leg 6, Trek 3km, +70m, kisaa takana 78h

Siirtymä TA6:een. Kunhan käveltiin kaikkien kamojen kanssa seuraavaan huoltoon.

Leg 7, MTB 220km, +2398m, kisaa takana 79h

Pitkä monster bike edessä ja edessä kisan neljäs yö alkamassa. Pyörät kasaan ja Artun ja Heinaron bokseista kaikki tarvittava mukaan omiin bokseihin loppukisaksi. Osuus oli suunnistuksellisesti helppo mutta pitkä ja hidas kuin mikä.

Alkuun vuoristossa ajelua ja pitkä noin 3 tunnin kestävä nousu, jonka jälkeen pitkä loputtomalta tuntuva noin 50 kilometrin siivu kohti kaupunkia. Kaksi rastia löytyi hyvin ennen kaupunkia ja tavoitteena oli ehtiä kaupunkiin ennen klo 21, jotta ehtisimme käydä kaupassa.

Kuinka ollakaan, kaupunkiin saavuttiin vasta vaille 10, joten ruokaa etsiessä mentiin koputtamaan hotellin ovea. Yllättäen päästiin sisälle, jossa isäntä tarjosi meille lammaspataa ja hodareita. Toinen tiimi oli nukkumassa sisällä ja ruokailun aikana kolmas tiimi saapui myös paikalle.

Nukuin myös 10 minuuttia, kunnes Kaisa tuli herättämään sylissään valtava kissa. Lamput päähän ja takaisin baanalle.

Nyt tuntui, että reitti eteni hyvin ja homma rullasi, kunnes aamuyöstä Kaisa kaatui pyörällä ja löi reiden kiveen. No iso mustelma, ei kummempaa, matka jatkui ja baanalle. Yhtä rastia vähän etsittiin, mutta kaikki löytyi hyvin.

Aamun sarastaessa oli taas väsymystä ilmassa. Koskiuinnit tai viileä yöpyöräily olivat vieneet Kaisan äänen painoksiin, mutta tämä ei haitannut menoa. Olin itse vähän sekaisin siitä, missä oltiin, mutta suunta ja tie olivat oikeat. Tiesin, että viimeistään isolla sillalla saisin varmuuden sijaintiin, joten eteenpäin vaan.

Rastilla 48 pidettiin pieni tuumaustauko kisaamisen hauskuudesta ja sovittiin, että ajetaan seuraavan kylään aamupalalle. Huoltsikalta kahvit, kolat ja lihapiirakat, jotka olivat aivan karseita. Jotain paikallista burgundinpataa tai vastaavaa hyvännäköisen kuoren alla. Loppuosuus tuli nätisti ja CP50:llä tavattiinkin Team Media pitkästä aikaa. Tarinoita riitti taas. Huoltoon tultiin, joskin 1 kilometri ennen huoltoa aloin ihmetellä karttaa. Univajeen piikkiin pari minuutin pysähdys ja eteenpäin. Tässä vaiheessa kuulimme myös sen, että GPS ei ole toiminut ja paikantaa meidät edelleen CP35:lle.

Sorry kisaa seuranneille, emme todellakaan tienneet sitä. Onneksi Team media oli kysynyt järjestäjiltä että miten pimeän GPS kanssa toimitaan ja kun saavuimme TA7:lle, järjestäjät ottivat vanhan pois ja antoivat uuden. Olin muuten TA4, TA5 ja TA6:lla järjestäjien kanssa keskustellut että GPS ei vilku ja aina olivat sanoneet : Yes it works, no ei toiminut 50 tunnin aikana.

Leg 8 Trek 65 km, +1500 m, kisaa takana 103h

Huollossa heti pyörä pesuun ja huoltoon ja ruokaa naamariin. Uudet kartat piirrettiin, syötiin ja välpättiin. Sovittiin, että nukutaan tunti, mutta nukuttiin 1 h 20 min, kun ei herätty herätykseen. Kamat päälle, pasta-annos mukaan ja baanalle. Edessä 65km eli noin vuorokauden osuus.

Alkuun hyvää vauhtia tavoitteena päästä ensimmäisen vuoriston yli valoisassa. Tässä onnistuttiin. Pimeän laskeutuessa lamput päälle. Kaisalla hirveä isku päällä, ja lähdettiin juoksemaan, vaikka takana oli jo 5 päivää kisaamista. Rastit löytyivät hyvin, ja vauhti oli todella terävää. Saimme yhdestä talosta vesitäydennystä, mutta muuten vesipisteet olivat vähissä tällä osuudella. Aamuyöstä yllätyin, kun keskellä tasankoa oli noin 100–200 metriä korkea mäki, jota ei ollut kartassa. Palattiin ehkä 1 km taaksepäin, ja totesin, että olen 110 % varma sijainnista. Mäki puuttuu kartalta. Olipa yllätys. Yhdet 5 minuutin unet tienposkessa. Ennen CP56 tulimme talolle, jossa tutuksi tullut Caynosiksen pari nukkui peitoilla ja patjoilla. He lähtivät baanalle, ja me jäimme nukkumaan patjoille 20 minuutiksi. Aamu sarasti, ja meno alkoi olla vähän ontuvaa. Olihan takana jo reilu 200 kilometriä jalkaisin.

Itsellä alkoi tässä kohtaa jatkuva ripuli, joka jatkui maaliin asti ja mikään ei pysynyt enään sisällä. Jälkeenpäin selvisi että todella monella kisaajalla oli paskatauti jonka alkuperä oli peräisin melonta joen vedestä jota lensi suuhun uinneissa. Kaikki juomavesi puhdistettiin filttereillä ja Xinixin tipoilla. Olo oli aivan kamala, mutta piti keskittyä silti suunnistukseen. Aamulla ennen seuraavaa vuorta sain pienen lämpöhalvauksen ja olin ihan sekaisin lämmöstä ja energiavajeesta. Lähdettiin nousemaan vuorelle hyvällä rytmillä, ja kaksi pussia kuivalihaa auttoi oloon, mutta silti kropassa oli voimaton tunne. Vuoren huipulla CP60:ä ei löytynyt, mutta eteenpäin sillä paikka oli varmasti oikea. Ei pystytty ottamaan kuvaa kun kamera oli jäänyt Heinaron reppuun. Niin ja kun oltiin kisan ulkopuolella, niin kuvasta ei olisi ollut edes hyötyä.

Sääntöhuomio: jos joukkue uskoo olevansa oikeassa paikassa mutta ei vain löydä maastoon laitettua (Afrikassa voisi käyttää sanontaa ; piilotettua lippua) , joukkueen tulee ottaa kuva oletetusta paikasta ja näin todistaa kilpailun johdolle rastilla käynti.

Ennen TA8 Team Media oli taas vastassa laskussa. Olivat kiivenneet reippaat 500 metriä kuvauspaikoille. Lasku oli yhtä helvettiä: 500 metriä alaspäin, matkallisesti noin 5 kilometriä. Oma kroppa kiehui, ja 1 kilometri ennen TA8 kävin makaamassa joessa. Tämän jälkeen tärisinkin kylmästä.

Leg 9 MTB 124 km, +2855m, kisaa takana 130h

Huollossa suoraan nukkumaan 1 tunniksi. Jälleen ihan pihalla unien jälkeen. Etsin pari minuuttia Arttua ja Heinaroa, kunnes Kaisa muistutti, että ollaan kaksin.

Oma olo oli aivan hirveä. Istuin vain zombina, kunnes tajusin pyytää lääkäriä paikalle. Mittasin kuumeen, mutta minulla ei ollut kuumetta. Sain jonkun lääkekoktailin ripuliin. Harri pohti keskeytystä ja tarjosi majoitusta. Itse en harkinnut tätä hetkeään, sillä keskeytyksen ehdot eivät täyttyneet: minulla ei ollut kuumetta eikä pysyvän vamman riskiä. Jerry totesi hyvin vieressä “Syöt, paskot ja suunnistat, ei ole mitään syytä keskeyttää”

Huollossa meni yhteensä 4 tuntia kaikkeen. Terävin kisamotivaatio oli kadonnut ripulin ja pahan olon myötä. Sovittiin, että ajetaan seuraavalle rastille noin 30–40 kilometriä ja nukutaan vuoristomajalla loppu pimeän ajan. Majalla huomasin että juomarakossa eli kasa matoja joten rakko reppuun ja seuraavasta huollosta vararakko mukaan viimeiselle legille.

Tunnin ajamisen jälkeen oksensin kaiken ulos tienposkeen ja piti levätä hetken. Matka jatkui, ja tuntui, että koko ajan oltiin menossa lähemmäksi rastia. Aloin kuitenkin epäillä itseäni, että lipun ja majan piti olla jo näkyvissä. Ranskalaiselta parilta varmistus, ja suunta oli oikea.

Ylhäällä vuorilla satoi ja tuuli kovaa. Lämpötila oli alle 5 astetta. Blizzardin ja ranskalaisten kanssa ihmeteltiin sijaintia ja majan sijaintia, kun oltiin kaikki varmoja paikasta. Itsellä oli niin heikko olo, että meinasin jo soittaa Jerrylle ja kysyä sijaintia. Onneksi ei soitettu. Tärisin hetken avaruuslakanassa, kunnes paikallistiimi perässään Blizzard ja ranskalaiset ajoivat ohi ja hypättiin letkaan. Laskettiin varmaan noin 400 metriä verttiä alaspäin ja suoraan majalle.

Yhä kisan jälkeen en ole ihan varma, oliko majan sijainti oikein kartassa. Sen verran paljon laskettiin käyriä, vaikka rastin piti olla samalla käyrällä.

Majalla kaikki painuivat nukkumaan. Laitettiin kello soimaan 5.00, mutta herättiin vasta 7.00. Yllättäen koko maja oli tyhjä. Oltiin nukuttu kahden herätyskellon yli ja koko hälinän, kun kolme muuta tiimiä lähtivät baanalle. Ei auttanut muuta kuin pakata kamat ja baanalle. Valitettavasti upea vuoristoon ajoitettu auringonnousu oli mennyt ohitsemme.

Loppuosuus meni hyvin. Lämpötila oli taas yli 30 astetta, mutta osuus eteni. Tavoite oli olla huollossa ennen pimeää, mutta viimeinen tunti piti taas ajaa lamput päässä. Osuus kesti yli 24 tuntia, josta nukuttiin 5,5 tuntia. Suhteessa vauhti oli edelleen hyvää verrattuna muihin joukkueisiin.

Leg 10, Trek 32 km, +512 m, kisaa takana 155h

Huollossa oli koko porukka + Olli-Pekka vastassa. Pussiruoat naamariin ja viimeistä kertaa karttojen piirto. Oma taktiikka oli kisata eka ja vika osuus Salomon Pulsar trail pro -kengillä, joka on sukkamalli, jotta hiekkaa ei pääse kenkään. Kuitenkin jalka oli jo kokoa 44+ eli 42 ⅔ kenkään piti vähän sulloa jalkaa. Kaisa kisasi Altran kengillä Superior 5 ja Lone Peak 5 ja piti kenkävalintojaan onnistuneena. Uusi akku Lumoniteen ja baanalle. Viimeistä kertaa sovittiin, että ennen 12.00 oltaisiin maalissa ja urakka päätöksessä.

Eka rasti löytyi hyvin ja polku jatkui kuten piti, pian kuitenkin tämän jälkeen polku hukkui meiltä, koska merivesi oli niin korkealla ja katkaisi uran. Otimme kierron. Luulin, että tie jota kuljimme, ei ollut kartassa, mutta se olikin pohjoinen tie. Tässä tuli takkiin 45 minuuttia ja näkyy GPS:ssä.

Rastit löytyivät pimeässä hyvin, mutta jalka alkoi olemaan aika arka. Olihan takana jo yli 220 kilometriä jalkaisin ja yli 600 kilometriä pyörällä.

Auringon noustessa viimeistä kertaa tämän kisan aikaba, vauhti hiipui kun maali läheni. Tarkalla suunnistamisella rastit löytyivät, mutta CP 72 tuotti hetken pohdintaa. Kartassa ollutta polkua ei ollut maastossa. Maastoon oli aurauskepeillä merkitty ura, jossa välillä oli napaan asti vettä. Jälkeenpäin on spekuloitu, että CP 72 oli noin 500 metriä liikaa idässä. Voi olla, en tiedä.

Loppuosuus tuli hyvin ja CP 76:ssa pidimme 15 minuutin fiilistelytauot. Maisemat olivat niin upeat ja tiesimme, että kisa tulisi päättymään pian. Hyvin pian tämän jälkeen Arttu olikin vastassa ja kohta letkassa myös Jerry ja Harri. Majakan kautta hiekkarannalle Suomen lipun kanssa ja kohti maalisuoraa. Viimeinen show oli kun juuri ennen resorttia alkoi nenästä vuotamaan verta suhteellisen paljon. Koko resortin pitkä maalisuora juostiin ja maalissa skumpat käteen ja suoraan omalle naamalle. Olo oli helpottunut ja pöllämystynyt. Hedelmiä, jugurttia ja jopa yksi kalja naamariin, sitten nukahdin maalin sohville, 30min päästä herätys ja kämpille. Kävely oli erittäin vaikeaa ja joka paikkaan sattui… 30min suihkussa ja nukkumaan kahden peiton alle että tärinä lähtisi pois. Maalissa kello pysähtyi 169h52min ajassa.

Mitä jäi käteen?

Jossittelu sikseen mutta tosiasia on että olisimme olleet tällä suorituksella ja ajalla 18. sijalla, eli olisi ollut suhteellisen hyvä suoritus ensimmäistä kertaa MM-kisoissa kisaaville. Tämä on kuitenkin 4 hengen joukkueen kilpailu joten DNF.

Mitä vauhtiin tulee, tasaisuus on kaiken perusta. Nyt vauhti kuitenkin hiipui loppua kohden liikaa, ja jatkossa näin ei saa käydä. Toki toinen suunnistaja poistaisi tämän ongelman, sillä nyt suunnistin lopun 120 tuntia yksin, ja kilpailun alussakin olin pääsuunnistaja, eli suunnistin koko 169 tuntia.

Unitaktiikkamme oli todella huono. Jatkossa lopettaisin 5–20 minuutin, pelleilyn huolloissa tai yöllä nukutaan 1–2 tunnin unet. Tässä hävittiin paljon. Lisäksi kisassa kannattaa käyttää kunnon herätyskelloa, ettei nuku 2,5 tuntia pommiin.

Kuitenkin kokonaisuus oli isossa kuvassa hyvä. Taktiikkakirja kasvaa kisatessa, ja kunto omalta osalta oli iskussa. Jalkojen huolto toimi minulla ja Kaisalla. Pitää pohtia, miten pidetään kaikki kunnossa näin raa’assa kisassa jatkossa. MM-kisat ovat oma lukunsa verrattuna ARWS-kisoihin, jotka ovat yleensä 70 tuntia voittajilla. Nyt voittoaika oli 118 tuntia eli ennakkoon kerrotustakin lähes vuorokauden pitkä.

Ensi kausi on vielä pohdinnassa. On vähän väittelyä siitä, onko alkukauden kisa Kroatiassa vai Puolassa ja loppukaudesta Tšekeissä vai Hollannissa. Katsotaan, saadaanko joku ARWS Euro-sarjan kisa kalenteriin. Paljon on tarjontaa. Suomen SM-sarjan 4 osakilpailua tuskin saa kalenteriin mahtumaan, mutta olisihan se siistiä kisata SM-sarjaa mitaleista, ainakin Saimaa Challenge kiinnostaa. Kisataan kun kisataan, nyt palaudutaan tästä reissusta.

Reilu viikko maalintulosta ja enään ei tarvitse yöllä herätä tärinään eikä hikoiluun la 4.11. ensimmäinen kevyt 5km lenkki ja aivan kamalaa. Kiitos kaikille jotka seurasivat kisaa ja katseet kohti Endurance Questia.

- Hollo